Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Godfather Font

 1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  > >> 
❛whipped cream i'll turn you into whipped — cream❜
31.01.2018 17:19 | NemoRosa

Nyt on se hetki opiskelu-urallani, että välttelen kaikkea mahdollista opiskeluun liittyvää niin viimeiseen asti kuin mahdollista. Oon aina ollut sellainen hyvä oppilas, siksi onkin niin kiva, että tämä mentaliteetti iskee tässä Tärkeiden Yo-Kirjoitusten kynnyksellä. Ei oikeasti kiinnosta, mutta sit kun epäonnistuu niin kyllähän se sitten. Ei mulla silleen hätää ole, matikkaa kun jaksaisi. Oon oikeasti ihan pätevä matikassa, mutta siitä on niin pitkä aika kun olin pätevä ja motivoitunut siinä, että nyt on vähän koomainen muumio-olo.
Muumioista puheen ollen, meillä oli veljeni kanssa mieletön arkeologiseikkailu viikonloppuna. Sanottakoon, että natsit ja britit ottivat yhteen, oli murhia, kansannousuja, rankkasateita sekä faaraon kirouksia. Miettikäähän sitä.


Tältä näyttää mehiläisvahasätkä, jos olette koskaan miettineet.

Unohdin ensimmäistä kertaa palauttaa kirjaston kirjan ajoissa. Se oli melkoinen isku minuudelleni. Kyseessä inhottava kemian kirja, jota oikeasti tarvitsisin vielä, koska kemian kurssi edelleen suorittamatta. Mä olin myös ihan omantunnon tuskissani ja kauhulla odotin, että mitähän joudun nyt maksamaan kun kirja myöhästyi — odotin jotain ihan hulluja kustannuksia, koska mä ajattelen, että eräpäiviä täytyy kunnioittaen noudattaa. Mutta joo, 0,20 euroa. 20 senttiä. Eräpäiväisku ei tunnu enää yhtään niin pahalta.

Haluaisin järjestää koko ajan juhlia! Teemabileet on ainoo asia missä haluaisin olla elossa nykyään. Ja kuulkaa siis, oikeasti, miksi järjestää juhlia, missä ei ole pukukoodia. Pukukoodi on paras asia, koska se tiivistää sitä porukkaa heti ja tekee siitä silleen yhtenäisen ja kiinnostavan kokonaisuuden. Mulla on tosi paljon ideoita ja asusteita, joita haluaisin hyödyntää. Kun olis vielä aikaa ja helvetisti rahaa. No okei, ei sitä rahaa niin helvetisti tarvitse. Bileet saa pystyyn pienelläkin budjetilla.
Pieni budjetti ei kyllä meinaa kuulua elämäntapoihini nykyään. On ihan järkyttävää, miten maanisen materialismi manian oon itselleni taas kehittänyt. Kun oon levoton/tylsistynyt/ahdistunut, niin muhun iskee kulutushimo. Oon ostellut niin paljon vaatteita, että oikeasti vähän hävettää. Tää on just tätä kulutuskulttuuripaskaa, mistä tulee epämukava olo. Ei oo kovin hyvä-ihminen -olotila! Mutta materia täyttää eksistentiaalista tyhjiötä. Lääkärin määräys.

Tähän taas loppui setit. Oon huono syventymään nykyisin. Oon koittanut kirjottaa kirjeitä, ja niistäkin on tullu vaan jotain parisivusia. Mut lukijakunta ehkä kiittää, en mä tiedä onko mulla mitään oikeaa sanottavaa. Kärsin edelleen jostain luovasta kriisistä! Monta rautaa tulessa ja aivoissa vallitsee joku hullu hektisyys. Pitää koko ajan hypätä seuraavaan juttuun ja saada edellinen mahdollisimman äkkiä valmiiksi. Nyt oon tehny paria tilaustyötä, ja niiden tekeminen on kyllä melko Veikeää Helvettiä, koska itsekriittisyys pääsee ihan täyteen kukkaansa siinä, kun tekee toiselle jotain. Mikään ei näytä tarpeeksi hyvältä, vaikka en mä nyt tee tilauksesta juttuja kellekään ihmisperseelle, että kyllä oikeasti monikin asia mitä oon vääntänyt varmaan kelpaisi. Mutta ei kelpaa mulle!
Nyt oon puikkelehtinut proosan, lyriikan, piirrosten ja tosi passiivisesti maalausten välillä. Kävin tänään ostamassa tärpättiä, että voisin tarttua öljyväreihin, mutta se jää nähtäväksi tapahtuuko sitä ikinä. Tänään istuin taas pianon ääreen ja äänitin jotain ihan karseeta skeidaa. En oikeasti edes jaksanut soittaa pianoa, halusin vaan ne soinnut ulos, mikä johti tähän että vaan hakkaan koskettimia.

Tuo kuva tossa taustalla on lähikuva mun ihosta. Eikö ookin oksettavaa?! Ihon toimintahäiriöt laskee elämismotivaatiota ihan julmetusti.

Jään nyt laulamaan lelupojista ja kirjoittamaan jotain enkun esseitä. Toivottavasti.


 - NemoRosa | Kommentoi



❛kaikki raivo kotiin ja ihokerrostumia❜
23.01.2018 22:57 | NemoRosa

En oikeestaan yhtään haluaisi kuunnella tätä Interpolia, mutta tällä solistilla on ihan pirun hypnoottinen ääni, joka jää jyskyttämään mun päähän. Perkele! Toisaalta tekee kai ihan hyvää kuunnella jotain uutta, koska oon just nyt ihan jumahtanut vanhoihin soittolistoihin. Tosin tässä Interpolissa on jotenkin sellainen ysiluokka viba, että en oo ihan varma onko tää hyväksi.
Tylsyyteen kuoleminen on mun mielestä erittäin varteenotettava ja todellinen kuolinsyy. Tai siis mua ei ahdista tai vituta mikään niin paljoa kuin tylsyys! Yksi kaveri selitti joskus, että tylsyys on oikeasti hyväksi, koska silloin aivot ja keho on lepotilassa, koska psykofyysisesti tylsyys voidaan tulkita turvallisuuden tunteeksi: kaikki on niin vitun hyvin, että ei tarvitse kokea mitään. Ei oikeasti mitään hajua mistä se kaveri oli tuon saanut kuulla, eli lähdekritiikkiä on vaikea osoittaa, mutta kritiikkiä on. Koska siis paskan vitut, tylsyydessä koen just pahimmat elämän vaakalaudalle asettamiset, koska jos on näin vitun tylsää, niin millä vitulla on väliä.
Näillä puheilla, mulla on ollut tässä pari päivää todella tylsää.

Mutta vain pari päivää! Ylhäällä yksi esimerkki viehättävästä joululomamuistosta — kun tavattiin Onoliitin kanssa Monoliitin ystäviä haluttiin tehdä niihin hyvä ensivaikutelma. Onoliitilla oli päällä kuumottava leather-face-nose-bleed -maski ja mä roiskin naamani tekoverellä, jota ostettiin askartelukaupasta. Askartelukaupat on tosi hyviä! Ostettiin sieltä myös ihan kouristelevissa lapsuusnostalgioissa mehiläisvahalevy. Koitettiin kääriä siitä mehiläisvaharöökejä, joista tuli kyllä yksi performanssin kappale, mutta kuten jo etukäteen tiedettiin, niitä ei voinut polttaa. Mutta ne on harvinaisen esteettisiä!
Tuolta illalta sain myös tärkeää empiiristä tietoa tekoveren käytön eduista:
1) Jos kanssajuhlijille ilmenee, että tekoveri on siirappipohjaista, niiltä saa enenevissä määrin poskipusuja
2) Tahmeaan tekovereen voi kiinnittää illan aikaisia tärkeitä objekteja, kuten esim. sätkiä

Jos jaksaisin olla omakohtaisesti motivoitunut ja aktiivinen, mulla olisi kaikki varmaan oikeasti ihan todella hirveän hyvin! Oon onneksi jaksanut edes piirrellä viime aikoina. Viime viikolla jatkoin vähän yhtä maalausta, mutta hitto vie, kun en sen jälkeen ole taaskaan ehtinyt tarttua siveltimeen. Mulla ois vaikka mitä omia projekteja, mutta oon niin kuin jossain Eriksonin luomis-lamaannus -kriisissä (jonka pitäis iskeä vasta keski-iässä!!). Koulua ennen ylioppilaskirjoituksia on jäljellä harvinaislaatuisen hieman, minkä takia edessä onkin kaikkea kivaa rästipaskaa. Kemia on ihan mieletön kompastuskivi, tai niin kuin helvetti että voi kiinnostaakin joku asia niin vähäsen. Enkun kursseja on vielä kaksi rästissä, mutta ne saan onneksi kasaan pääasiassa kirjoittamalla. Oon koittanut tehdä enkun kirjoitustehtävistä mulle mieluisia tekemällä luovia ratkaisuja kirjoituspuuhissa. Yks mun suosikki oli "mainos lähiöstä", jossa kirjoitin keksimästäni Ghouldenvillestä. Ja siis hitto, tuli keksittyä niin hyvä lähiö, että haluaisin itsekin asua siellä. Tässä parhaita juttuja Ghouldenvillestä:

1) 1800-luvun tervatalot, jotka ovat jatkuvassa muutoksessa. Taloihin ilmestyy ja niistä katoaa huoneita solkenaan.
2) Lasten koulukuljetus, joka tapahtuu joko yllättävän aktiivisilla ruumisautoilla ("Ruumisauto on vain taksi kuolleille — ja lapsille täällä Ghouldenvillessä!") tai hylkäämällä lapset aamuisin tienpientareille, mistä korppikotkat lapsia napsivat ja saattavat lennättää koululle asti.
3) Htsgmebsd metsä
4) Koirapuiston susiongelma
5) Kirjaston vapaasti vuokrattavat rituaalihuoneet
6) Ruokakauppa, josta saa pelkästään luumuja
7) Saksalainen siirtokunta
8) Valtaisa musiikkifestivaali Ghoulfest, johon tulee ihmisiä ympäri maata kuuntelemaan hiljaisuutta.
9) 15-17 taloa saksalaisen siirtokunnan vieressä, joissa asuu ihmisenkokoisia hämähäkkejä.
10) Alueella vallitseva uskonnollinen suuntaus ghostismi, jonka puitteissa pidetään messuja valtavassa katedraalissa joka perjantai ("As our lord Papa Emeritus has said: 'Come together, together as one / Come together for Lucifer's Son'"), sekä kirkon järjestämät kurssit hengellisestä masokismista sekä 101 -kurssi "Kuinka Uhrata Lapsesi Satuttamatta Tätä Oikeasti".

Mä oon välillä ihan ymmälläni siitä, että oon oikeasti käyttänyt jotain tuholaismyrkkyä mun yksinäisyyteen. Runollinen ja vaikea tapa todeta, että en ole enää niin paljoa yksin. Eksistentiaalisesta näkökulmasta tulen aina olemaan yksin, dasein. Mutta jossain määrin on vähemmän iltoja, joina ei ole mitään kosketuspintaa ympäröivään sosiaaliseen maailmaan. Vau, kun luen mitä kirjoitan, en kyllä toisaalta ihmettele, että olen niin paljon yksin.
Alkaa kuumotella pääkaupungista muuttaminen. Oon haaveillut tosi kovasti siitä hetkestä, kun pinkaisen pois täältä, mutta nyt alan vihdoinkin verkostoutumaan tänne ja pelkäilen sitä, että tekee kipeää repiä ne rihmat lähtiessä. Vaikka ei se nyt ole niiden irti repimistä, mutta niiden passivoimista, koska useamman sadan kilometrin päästä ei silleen tuosta vain lähdetä takaisin tänne. Etenkin kun matkustaminen maksaa. Mutta koitan myös julmasti ajatella, että mua pidättelee täällä kuitenkin vain ihmiset. Ja nää ihmiset ei voi aina olla mulle läsnä, niin paska juttu olla pelkästään niistä riippuvaisia. Opiskelu täällä suunnalla ei nimittäin viehätä minua, ja yliopistoon kuitenkin haluan. Ja tärkeät ihmiset pysyy kyllä elämässä, vaikka etäisyyttä tulisikin. Se on tullut todettua jo vuosikymmen sitten.
Taisin myös saada uuden kirjekaverin vuoden alussa, mikä tuntuu ihan helvetinvitun mahtavalta! Rakastan kirjeitä, toivon että useampikin muistaisi rakastaa niitä! Oikeesti tyypit, edes harkitkaa kirjeiden lähettelyä, jos keksitte siihen sopivaa populaa ympäriltänne.

Mulla oli ihan sairas ihottumakausi tuossa pari viikkoa. Ihan helvetin tuskastuttavaa. Puhutaan tosi paljon siitä, että ei viihdy omassa kehossaan, omassa ihossaan, silleen kuvainnollisesti. Se on niin nätti metafora sanoa, etten viihdy nahoissani, mutta hyvä luoja mitä vitun paskaa se on, kun ei kirjaimellisesti viihdy ihossaan. Mun naama oli turvonnut naamari ja joku paitakin käsivarsien päällä kirveli. Onneksi joku voikukkauute kai pelasti, tai sitten tää kausi alkaa muuten vihdoinkin hälvetä. Tosin tänään oon hinkannut naamatauluani taas paljon, ja kuumottelen että tää sama kierros uusiutuu. En jaksa!! Enkä tiedä kuinka monta ihokerrosta multa edes voi pudota, kunnes oon jo vaan luuranko, jossa on pari lihasta ja ihraa.
Oon kyllä huono naamani kanssa, oon sellainen kiusallinen puhuja, että alan aina räpeltämään naamaani puhuessani. Kuinkahan ärsyttävää se on puhua sellaiselle tyypille joka puhuessaan kiemurtelee oman naamansa ympärillä ja nipistelee nenäsiltoja?
Tänään piti lukea ruotsia lujasti, mutta alan kai pikkuhiljaa luovuttaa ruotsin suhteen. Ei musta kai koskaan tule ruotsalaista villapaitaisää (vaikka tavoite on aina ollut norjalainen villapaitaisä, mutta oon aatellut ruotsinkieltä sellaisena porttihuumeena tuohon tavoitteeseen).
Kiroilen nykyään paljon! Harmi, että se puhkeaa myös kirjoitettuun sanaan. Koitan kirjoittaa puhtaammin.


 - NemoRosa | Kommentoi



❛kutsuispa joku mua sitruunaperhosekseen❜
07.12.2017 21:17 | NemoRosa

Päivät on niin täynnä tyhjää! En syvimmilläni tykkää jakaa tällaisia onttoja postauksia, kun tuntuu, ettei nää voi ainakaan parantaa kenenkään lukijan hetkiä. Mutta samalla on se valtava tarve pistää edes jotain omaa esille. Tosin nykyään musta tuntuu, että kaikki mun 'oma' on vaan tällasta melankolista schaibaa. Haluisin olla jotenkin energinen ja jakaa sitä energiaa, mut musta tuntuu, että mulla on vaan maailmankaikkeuden synkin aura. Näillä puheilla. Tässä jotain perseestä olevia aforismeja tai jotain, joita oon kirjottanu joinain aikoina. Sekä kaks kämästä äänitettä taas äänipäiväkirjasta.

Olen parhaillaan pahimman jumaluuskompleksin keskellä. Yritän hallita kaikkea. . .kaikkia muita. Muiden odotushorisontteja ja assosiaatioita. Haluan päättää päivien paikan. Ystävän syntymäpäivä oli jo aikaa sitten, mutta päätän sen olevan tänään. Päätin, että tulevaisuus on nyt. Kaiken hallinnan keskellä en vain pysty hallitsemaan itseäni.

Ehkä mä tän päivän jälkeen saan olla ikuisuuden yksin

Aukinainen hillopurkki viereisessä huoneessa tuo minulle lohtua

Mä oon vaan perhonen, joka keriytyy takaisin toukaksi

Tää narsismi on ainoa asia, joka pitää mut hengissä

Kaikki mun onnen hetket on matalakattoisia

Oon polyromanttisessa parisuhteessa nikotiinin ja vääjäämättömän syövyttävän melankolian kanssa

Kuka täällä täytyis vietellä, että saisi kuolla rauhassa?

Musta tuntuu, että kummitukset pitää mua öisin kädestä

Toisinaan musta tuntuu, että mun ja kuoleman välissä on vaan silkkipaperia

Minulla on vanhan naisen kädet. Olen 18-vuotias, mutta käteni ovat vanhan naisen. Ne eivät syleile rakastajien kasvoja, eivätkä hapuile hämärässä yövieraiden housujen vetoketjuja. Olen nuori, mutta käteni ja tekoni kielivät vanhuudestani. Olen vanha.


 - NemoRosa | Kommentit (2)Kommentoi



❛oon kyllästynyt voimaan huonosti❜
27.11.2017 19:11 | NemoRosa

 

Selasin mun kännykältä taas jotain vanhoja kuvia. Mulla on tällä hetkellä 2522 kuvaa mun puhelimessa, niin näitä riittää. Otin kaikkee tosi sekalaista. Tosi usein kun tylsistyn, mulle tulee ihan tarpeeton jakamisen tarve. Joten miksikäs ei! En jaksanut ees muokata näitä. Nää on myös ihan sekalaisessa järjestyksessä.


Hyvät noitalintukeitokset. Löysin linnunraatoja ladosta. Ne oli tosi nätisti maatuneita. En oo edelleenkään ihan varma mitä noilla luilla teen.


Tää on yksi mun suosikkimaalauksia. Ilja Repinin Iivana julma.


Haluaisin syyskuun takaisin.


Kultanen nenä, punanen kaula.


Ostin kerran yhelle kivalle tytölle kukkia!


Tosi hyvä pehmoeläin.


Ihan hyvät jalat. (Niillä voi kävellä.)


Korkeasaaressa on parasta olla sateella.


Tarpeellinen.


Oli minulle voitokas tikkupeli.


Kastemekkopäivä.


Oli kerran söpö keikka.


Oli joskus myös fiiniä šakkiseuraa fiinissä šakkisalissa. Huomioikaa voitokkuuteni, joka pysyi voimissaan pelin loppuun asti. Oisinpa muissakin asioissa voitokas.


Tältä näytin tänään.

Mulla on jotenkin ikävä kaikkia menneitä hetkiä. Vaikka ei tässä hetkessä pitäisi olla mitään vikaa. Enköhän jossain vaiheessa ikävöi tätäkin hetkeä. On vaan kova tarve elää menneisyydessä.
Päivitin tänään äänipäiväkirjaa. Nyt tein sen silleen oikeesti kunnolla. Rakastan tätä Duran Duranin biisiä, jota tosin kuuntelen Sneaker Pimpsin versiona ensisijaisesti. Silleen oikeesti rakastan. Äänitin tän, kun ihan ekaa kertaa etsin tähän biisiin soinnut ja soitin ekan kerran läpi ilman mitään harjotteluja. Osassa kohtaa luin tyyliin sanotuksetkin ekaa kertaa (mulle ei tuu suurta tarvetta tietää biisien sanotuksia, vaikka kuinka paljon kappaleesta tykkäisinkin). Eli joo. The Chauffeur. Viiden minuutin kokeiluversio ilman taitoa tai mitään.


( Päivitetty: 27.11.2017 19:37 )

 - NemoRosa | Kommentoi



❛äänipäiväkirja❜
22.11.2017 21:54 | NemoRosa

En voi tänään erityisen hyvin. Mikä on hassua, koska tykkään asioista, mistä tää päivä on koostunut. En haluais olla yksin, mutta musta tuntuu, että mun täytyisi olla yksin.
Alan satunnaisesti päivittämään äänipäiväkirjaa. Eli tarpeettomia pianosävelmiä, joita en oo viimeistellyt yhtään. Samoja IAMX:n covereita aina yhä uudelleen.


 - NemoRosa | Kommentoi
 1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  15  > >> 



RSS

©2018 Rusettiluistin - suntuubi.com